U13 joukkue koostuu 2011-syntyneistä pelaajista. Kyseessä on seuran pienin yksittäinen ikäluokka, vain parikymmentä pelaajaa kuuluu joukkueeseen. Pienestä koostaan huolimatta tai juuri siitä syystä, joukkue on kuitenkin sitoutunut ja yhteen hiileen puhaltava. Vaikka joukkue on pieni, on se silti jaettu kahteen peliryhmään, jotta jokaiselle saadaan sopiva haaste pelien muodossa. Harjoitusarki on hoidettu aina yhdessä vaikka pelijoukkueita kaksi onkin. Välillä täyden joukkueen saaminen peleihin on vaatinut puhelinsoittoja yhteistyöseuroihin tai joukkueen sisäisiä siirtoja. Olipa kyse kummasta vaan, niin hyvin on puhelimiin vastattu ja joukkue aina jalkeille saatu.
Joukkueesta puhuttaessa tarkoitamme tässä molempia peliryhmiä. Kauteen lähdettiin pelaajien osalta varmasti kuten aina ennenkin, mutta taustoilla muutos oli suurempi. Ikäluokka oli koko tähänastisen polkunsa kulkenut kahden vastuuvalmentajan alla, mutta täksi kaudeksi taustalla siirryttiin yhden vastuuvalmentajan malliin. Joukkuetta vuosikausia yhdessä vieneistä koutseista Tomi Somppi siirtyi vuotta vanhempien joukkueeseen vastuukoutsiksi ja aisaparina toiminut Jarmo Vehkala otti yksinään vastuun tästä joukkueesta.
Vehkala oli näin kauden jälkeen positiivinen tehtyyn muutokseen. Tomin kanssa yhteistyö on toiminut aina hyvin, siitä ei ole pahaa sanottavaa, mutta nyt kun muutettiin rakenne kokonaan uudenlaiseksi, toi se omaan tekemiseen aika paljon lisää energiaa ja draivia. Nyt piti ottaa yksin vastuu siitä, että asiat tulee hoidettua hyvin eikä voinut enää laskea sen varaan, että toinen hoitaa kyllä tämän, minä keskityn tähän toiseen. Se toi paremman ymmärryksen kokonaisuudesta ja samalla sellaisen tunteen, että pystyy vaikuttamaan paremmin isoon kuvaan.
Lähdimme kauteen sparraamalla Hassin (seuran kyseisestä ikäluokasta vastannut työntekijä Samuli Hassi) kanssa kausisuunnitelmaa ja hiomme sen sellaiseksi, että sillä oli hyvä lähteä kauteen. Isossa kuvassa halusimme kehittää nimenomaan joukkuepelaamista ja sen lähtökohdaksi otettiin onnistunut ryhmäytyminen. Joukkuehenkeä ja yhteisöllisyyttä lähdettiin tietoisesti kehittämään heti kauden ensimmäisestä tapaamisesta. Kaukalon puolella lähdimme aluksi korostamaan puolustuspelaamista ihan senkin takia, että harjoitellessa hyökkäyspelaamista on aika suuri merkitys sillä, minkälainen puolustus on vastassa. Kun saamme puolustuspelin kuntoon ja lähdemme sen pohjalle rakentamaan hyökkäyspelaamisen opettelua, saamme parempaa hyökkäyspelaamista ja taas sen seurauksena parempaa puolustuspelaamista, Vehkala taustoittaa.
Uutena asiana jokaiselle pelaajalle tehtiin henkilökohtainen kehittymissuunnitelma, joka sovittiin kahdenkeskisissä tapaamisissa pelaajan ja valmennuksen edustajan välillä. Jokainen mukana ollut valmentaja osallistui tapaamisten vetämiseen. Kehitystä pyrittiin seuraamaan säännöllisesti ja antamaan palautetta. Palautteessa pyrittiin keskittymään siihen, että suurin osa palautteesta oli positiivista ja korjaava palaute oli selkeästi vähemmistöä. Tällä tavoin uskottiin saavan itseluottamukseen ja tavoitteiden jahtaamiseen sopivaa boostia.
Tavoitteiden saavuttamiseksi vaatimustasoa nostettiin niin jää- kuin oheistoiminnoissakin. Vaatimustason nostamisessa erinomaisena apuna toimi kapteenistot, jotka valittiin kauden alussa molemmille peliryhmille. Kapteeniston esimerkki piti huolen siitä, että kaikki tapahtumat olivat alusta loppuun laadukkaita ja kun teet satoja harjoitteita alusta loppuun laadukkaasti, niin kyllä kehitystäkin silloin voi odottaa.
Yksi suurimmista kehityksistä nähtiin henkisellä puolella. Aikaisemmin oli taipumusta jäädä liiaksi miettimään yksittäisiä ratkaisuja ja hakemaan syyllistä väkisin, milloin itsestä, milloin pelikaverista tai tuomarista. Pääsimme lähes kokonaan tuosta eroon ja keskittyminen pysyi oleellisessa niin treeneissä, kuin peleissäkin, Vehkala kertoo kauden kulusta.
Kannu nousee
AAA-sarjassa joukkueen pelaaminen kehittyi koko kauden ja vuoden alussa kotona pelatut tuplaottelut ennakkoon vahvimpana pidettyä JYPiä vastaan antoivat viitteitä siitä, että kausi voi saada vielä arvoisensa kruunun. JYP on tunnetusti alueen kovin jengi lähes sarjassa kuin sarjassa, mutta Sport onnistui U13AAA-sarjassa laittamaan kapuloita niihin rattaisiin, voittaen molemmat ottelut. Sport otti lopulta kahden pisteen erolla JYPiin runkosarjavoiton, joka takasi Sportille kotiturnauksen Final Four -tapahtumaan.
Joukkueen henkistä vahvuutta hyvin kuvasi se, että Final Fourin välierässä ottelu Hermestä vastaan ei tuntunut lähtevän lainkaan lentoon. Runkosarjan voittajana lähdet jokaiseen otteluun ennakkosuosikkina ja se on huomattavan paljon vaikeampi lähtökohta kuin altavastaajana lähteminen. Hermes onnistui mennä ottelussa kaksi kertaa johtoon, Sportin kuitenkin onnistuessa tasoittamaan nopeasti maalien jälkeen. Mitä pidemmälle peli etenee näin tasaisena, sitä suurempi merkitys yksittäisellä pompulla on. Sportin pelaajilla ei kuitenkaan kädet alkaneet täristä, vaan loppuun asti mentiin hyvin pelissä kiinni ja palkinto siitä tuli vajaa kaksi minuuttia ennen ottelun loppua voittomaalin myötä. 
Finaalissa JYPiä vastaan maaleja iskettiin vuorotahtiin, JYPin onnistui tehdä kolme maalia ensimmäisen 26 minuutin aikana, kunnes Sport laittoi luukut kiinni ja maalinteko loppui jyväskyläläisten osalta siihen. Pelin jälkimmäisellä puoliskolla Sport teki kolme maalia ja korjasi AAA-aluemestaruuden Sportille 5–3 lukemin. AAA-sarjan mestaruuksia ei ole liikaa Sporttiin tullut, eikä tässä ikäluokassa vastaavaa löydy ainakaan Jääkiekkoliiton vapaasti löydettävistä tilastoista, jotka ulottuvat 12 vuotta taaksepäin.
Menestystarinat tuloksen takaa
Vaikka joukkuepelaamista on korostettu tässä joukkueessa valtavasti, on yksilön kehityksellä myös aina suuri merkitys joukkueelle. AAA-peliryhmästä esiin voidaan nostaa Samu Suonpää ja Topias Somppi, joille molemmilla yhteistä on, että joukkue menee edellä. Suonpää on kova poika tekemään töitä, riistämään kiekkoja ja tekemään myös pisteitä, mutta ei unohda silti joukkuepelaamisen arvoja. Somppi puolestaan omaa melkoisen tietokoneen päässään ja kyky rakentaa paikkoja on huikea, silti pelaaja on myös periksiantamaton niinä hetkinä, kun kiekkoa taistellaan takaisin omalle joukkueelle. Maalissa Alvar Väyrynen pelaa sellaisella tasolla, joka ruokkii kenttäpelaajia yrittämään rohkeasti vaikeitakin ratkaisuja. Alvar poimii joka pelissä muutaman kovan luokan torjunnan.
AA-peliryhmästä esiin voidaan nostaa Remi Toivonen, joka on periksiantamattomuuden perikuva. Periksiantamattomuus näkyi sekä peleissä, että harjoituksissa ja oli varmasti suuri vaikuttaja myös siihen, että Toivosesta kasvoi kauden mittaan pelijoukkueensa avainpelaaja. Myös maalivahti Julius Kaukonen kehittyi kauden aikana isoin askelin.
Korvaamatonta vapaaehtoistyötä
Joukkue ei ole koskaan yhden miehen show, oli kyse sitten pelaajasta tai valmentajasta. Toimiva joukkue tarvitsee taakseen joukon omistautuneita ihmisiä ja sellaisia tässä joukkueessa riitti. Kokonaisuutena staffi toimi hyvin, ihmiset uskalsivat olla asioista myös eri mieltä, mikä on kehityksen kannalta tärkeää. Vehkala nostaa kuitenkin erikseen esiin valmennuksesta uusvanhat kasvot Pekka Österbergin ja Pete Suonpään. Pekan omistautuminen oli jotain aivan käsittämätöntä. Kaveri teki tuntikaupalla töitä tuottaen pelaajille säännöllisesti kuva- ja videomateriaalia sekä antaen sekä henkilökohtaista palautetta, että viisikkotason palautetta. Pekalla ja Juliuksella oli koko kauden erittäin toimiva kommunikaatiosuhde ja se varmasti osaltaan näkyi Juliuksen kehitysharppauksissa. Myös Lapualla koutsaava Pete tuli keväämmällä entistä enemmän mukaan ja oli minulle loistavana sparrina kevään ajan tuoden paljon muun muassa pelin opettamiseen. Kaukalon ulkopuolelta pitää nostaa esiin myös rahastonhoitajamme Sanna Murto, joka piti osaltaan huolen siitä, että kaukalon ulkopuoliset asiat toimivat aina moitteettomasti, Vehkala jakaa kiitosta staffilleen.
Kohti uutta kautta
Joukkue jää kahden viikon tauolle 22.4 ja palaa jälleen harjoituksiin 6.5. Ennen parin viikon tauolle jäämistä joukkue lähtee vielä kahdella peliryhmällä valtakunnalliseen Turku-turnaukseen tulevana viikonloppuna.
Juhannukseen saakka painetaan kovasti hommia varsinkin kaukalon ulkopuolella ja siitä jäädään hetkeksi omatoimiselle rantalomalle. Joukkueen pärjääminen kaukalossa on näkynyt kiinnostavuuden lisääntymisenä ja valmennus onkin saanut joitakin kyselyjä mahdollisuudesta liittyä mukaan. Lisää leveyttä joukkue kyllä hiukan kaipaisi, joten siinä mielessä uudet tulijat olisivat tervetulleita. Pojat ovat kuitenkin vielä niin nuoria, että arkeen ei liikaa autossa istumista kannata laittaa. Pelillisesti joukkue tulee antamaan erityishuomiota hyökkäysalueella pelaamiseen, niin kiekon kanssa kuin ilmankin sitä.
