​Vastuuvalmentajan kynäily: Kristallireissu
Julkaistu: 06.03.2022 17.13

​Vastuuvalmentajan kynäily: Kristallireissu

Tällä kertaa sunnuntain reissu suuntautui Kokkolan sijasta Pietarsaaren helmeen, tai siis Kristalliin. Otteluohjelma oli tällä kertaa suotuisa, ja liikkeelle lähdettiin vasta reilusti yhdeksän jälkeen.

Matkaan ei tälläkään kertaa päästy täydellä ryhmittymällä, vaan ajan hengen mukaisesti muutamia poisjääntejä osui joukkueeseen. Saimme kuitenkin tällä kertaa pari tuuraajaa huilaavista joukkueista, joten peliryhmät olivat melko täynnä.

Molemmat joukkueet pelasivat pelinsä putkeen, joten menomatkalla eväiden kulutus oli normaalia isompaa. Menomatkan puhelimen käyttökiellon ollessa voimassa pelaajat ovat hiljalleen alkaneet kehittelemään menomatkalle muuta tekemistä esimerkiksi lukemalla. Sen normaalin iloisen puheensorinan lisäksi.

Pelipäivän rutiinit on joukkueella hyvin tutut; hallille saavutaan tuntia ennen pelin alkua, lähdetään (useimmiten Coach Vokkolaisen) vetoisesti alkutwerk… alkuverkalle, ja aletaan lataamaan paukkuja heti ensimmäisen kiekon pudotukseen.

Tällä kertaa vuorossa oli ensin Keltainen joukkue, jota vastaan luisteli ensimmäisessä ottelussa Hermeksen valkoinen joukkue. Tällä kaudella pelipäivän ensimmäinen peli on aina ollut se haastavin peli, mutta tällä kertaa joukkue oli hereillä hyvin heti alusta lähtien

“Hyviä pelejä joukkueelta kumpainenkin Hermestä vastaan pelattu ottelu. Molemissa peleissä istahdimme heti avauskiekosta kuskin paikalle, emmekä siitä nousseet pois missään vaiheessa” summasi tänään joukkueen matkassa ollut Markus Mesimäki. “Todella hienosti jätkät pelasi yhteen, ja jäällä nähtiin joukkue, ei satunnaista otosta yksinpelaajia.”

Keltaiselle joukkueelle reissun tuloksena oli kaksi voitokasta peliä Hermeksestä, myös jälkimmäisestä kohtaamisesta.

Musta joukkue sai vastaansa tänään ensin isäntäjoukkue Puckenin, sekä myös Hermeksen joukkueen.

Musta joukkue oli myös hyvällä jalalla liikkeellä heti alusta alkaen, ja pisti Puckenin ahtaalle, vaikka selkeästi isännät peliä lähtivät viemään, ja erityisesti #97 orkesteroi näyttäviä hyökkäyksiä heti alkuvihellyksestä alkaen.

Musta joukkue kuitenkin hiljalleen löysi lääkkeitä vastustajan kovaan liikkeeseen, ja liikutti kiekkoa hyvillä ja nopeilla syötöillä, josta naputettiin muutamia hyvinkin näyttäviä maaleja. Lisäksi oli hienoa huomata, miten pelaajat ilman taka-askelia siirtyivät hyökkäävästä roolista puolustavaan rooliin ja takaisin jälleen - ja tämä on asia, jota myös harjoituksissa on painotettu.

Vaikka vastustaja ottelun kuskinpaikalla istuikin, pelasi joukkue hyvän ja ryhdikkään ottelun.

Toisessa ottelussa vastaan luisteli Hermes, ja yhteistuumin ylimääräinen parinkymmenen minuutin tauko lyhennettiin viiteen minuuttiin kun päivän viimeisestä ottelusta oli kyse. Mustalla joukkueella suurin lataus oli mennyt jo ensimmäiseen peliin, sillä toinen ottelu alkoi hieman kangerrellen, ja liikkuvan junan kiinni juokseminen pelin tiimellyksessä on haastavaa. Joukkue kuitenkin hiljalleen sai juonesta kiinni, mutta tällä kertaa vastustaja pääsi iskemään niin vahvasti kiinni pieniin tarkkaavaisuuden herkeämisiin, että takamatka oli hieman liian pitkä kiinni kirittäväksi.

Kuitenkin molemmissa otteluissa nähtiin yhtenäisesti pelannut joukkue, ja vaikka tulos oli tällä kertaa tappiollinen, oli päivän otteluissa enemmän positiivisen palautteen paikkaa, kuin korjaavan.

Tällä kertaa viimeisenä hajatelmana päällimmäisenä vastuukarjujan mieleen jäi itsensä ylittäminen. Monen pelaajan kohdalla nähtiin tänään(kin) suorituksia, jotka vielä marraskuussa ovat tuntuneet kaukaisilta haaveilta. Ja mikä parasta, nämä onnistumiset ovat selkeästi ruokkineet sisäistä motivaatiota, joka ruokkii taas lisää onnistumisia. Ja se sisäisen motivaation herääminen tai sen vahvistaminen on asia, mikä tässä vaiheessa on pelaajien tärkein kehittymisen mittari. Koska ilman sisäistä paloa jokainen varmasti tunnistaa tilanteen, miten vaikea sellaisesta tehtävästä on suoritutua, johon ainut motivaattori tulee ulkopuolelta, eikä omasta halusta.

Ja ilokseni voin todeta, ettei tässä nyt vastuuvalmentajan todellisuudessa paljoa tarvitse karjua, vaan lähinnä antaa työkaluja kehittymiseen. Tämä taas lupaa hyvää tulevaisuuteen, eikä vain jääkiekon parissa.

//Vesa