Vastuuvalmentajan kynäily: uutta nuppineulaa jäähallikartalle
Julkaistu: 20.02.2022 16.17

Vastuuvalmentajan kynäily: uutta nuppineulaa jäähallikartalle

Sunnuntaiaamuna monella kello kilahti ajoissa, eikä vain pelipäivän takia, vaan historiallisen olympiafinaalinkin takia. Myös valmennuksen tiukka linja menomatkan puhelinkiellosta heltyi jo jäähallilla - näitä pelejä kun ei liian usein pääse seuraamaan. Kintaalla viitattiin myös ehdottomalle puhelimen äänettömyydelle. Bussissa kaikui 30 sekunnin viiveellä reaktiot pelin vaiheiden mukaisesti. Toisaalta hyvin onnekasta, ettei loppuun tullut enää maaleja - jännityksen suola olisi voinut vesittyä pois ennen aikojaan.

Olympiakullan varmistumisen jälkeen kuitenkin palattiin normaaliin päiväjärjestykseen, puhelimet laitettiin pois ja keskittyminen siirrettiin tulevaan parin pelin rypistykseen. Paikkakuntana Teerijärvi, josta ihan allekirjoittanut mukaan lukien sai uuden nuppineulan jäähallikarttaan.

Jos mennään muutamia hetkiä taaksepäin hajatelmissa, niin se, että meillä kaksi joukkuetta pelaajia mukaan saatiin oli ylipäätään jo kova saavutus, kun viimeisten päivien aikana omia pelaajia tippui matkasta yksi toisensa jälkeen. Onneksi kuitenkin 2014-syntyneistä saimme muutaman paikkaajan, ja omasta joukkueesta löytyi hienoa venymiskykyä muuttaa sunnuntain suunnitelmia. Kiitos vielä tässäkin yhteydessä tästä.

Ruokailu päätettiin tänään hoitaa jäähallilla, ja samalla isot kiitokset täytyy myös esittää Wanha Wasa Cateringin suuntaan, joka äärimmäisen tiukalla aikataululla hoiti meille maistuvat sapuskat mukaan, jotta pelaajien ei omien eväiden varassa tarvinnut koko pitkää päivää viettää hallilla.

Perille saavuttiin maisemareittiä pitkin, ja edes mutkaiset ja pienet tiet eivät saapumisaikaa venyttäneet. Pienen alkureippailun jälkeen katseet suunnattiin kohti avauskoitosta, kun kohtasimme Puckenin.

Toiselle joukkueelle oli otteluohjelmassa kaavailtu alkuun todella pitkä tauko, ja päätimme hyödyntää rosterin vajauden täyttämällä pelin kokoonpano odottavista pelaajista.

Pucken aloitti ottelun rivakasti, mutta joukkueen maalilla Akseli Tuores venyi kerta toisensa jälkeen upeasti kiekon tielle. Hiljalleen myös kotkapaidat saivat koneitaan käyntiin, ja kenttätapahtumia painettiin väen vängällä kohti Puckenin päätyä. Hiljalleen myös määrätietoinen ja ahkera työnteko sai palkintonsa maalien muodossa. Vasta toisen erän puolivälin paikkeilla kiekko saatiin Tuoreksen selän taakse upean laukauksen päätteeksi. Joukkue kuitenkaan ei takaiskusta lannistunut, vaan painoi peliä väkisin kohti Puckenin päätyä. Summerin soidessa ilo oli ylimmillään, kun työnteon palkintona oli selkeä voitto avausottelusta - jotka tällä kaudella ovat tuntuneet olevan vieraspeleissä se hankalin peli.

Erityismaininta ensimmäisen ottelun osalta menee U8 -täydennysmiehillemme Oscar Eloluomalle ja Robin Rönnholmille, jotka terrierin lailla huolehtivat puolustusvastuusta vanhempien hieman rohkeammin hyökätessä. Myös meidän Alvari Talvitie kävi muutaman kerran viemässä sen kuuluisan “tikkarin” vastustajalta, ja karaten läpiajoon ennen kuin suurin osa pelaajista oli edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Ruokailutauon jälkeen ohjelmassa oli kapeammalla rosterilla kummallakin joukkueella peli. Kauemmin huilannut porukka sai vastaansa tuttuakin tutumman Hermeksen, kun toisessa päädyssä vastaan luisteli isäntäjoukkue TUS.

Hermestä vastaan käydyn kamppailun kuva oli jo alusta pitäen selkeä maalivahtien taisto. Isokokoiset ja hyvin liikkuvat maalivahdit, sekä pienikokoiset maalit pitivät lukemat tiukkoina pitkään.

Jo ensimmäisessä ottelussa käynnistellyt koneet antoivat lopuillekin huilanneille pelaajille “hyppyvirtaa” sen verran, että jäällä nähtiin todella aktiivinen, työteliäs ja rohkeasti liikkuva kotkapaitainen joukkue. Ottelu oli pitkään maaliton, mutta ottelua voisi kuvata nurmikenttien lajin, jenkkifutiksen, hengessä siten, että hiljalleen, yritys kerrallaan, kenttäasetelmaa siirrettiin kohti vastustajan “red zonea”, ja kuten jenkkifutiksessakin, määrätietoinen ja ovela hyökkäyspeli tuotti tulosta, ja hyökkäys löysi ne aukot vastustajan maalilinjan muurista, tuloksena kohti kattoa osoittavat kädet ja leveä hymy kasvoilla. Erityisen näyttävistä tuuletuksista (ja tietyisti maaleista) voitaneen kunniamaininta antaa Liam Häggbladin suuntaan, joka yleisön olisi ottanut haltuun vaikka vähän isommallakin stadionilla. Vaihtopenkin nyt ainakin.

Lisäpistepotkuja ei onneksi tarvittu.

Ottelu päättyi Sportin parin maalin voittoon, ja maalin suulla torjunut Elias Toivonen napsi muutamia tuikitärkeitä triplatorjuntoja Hermeksen painaessa päälle vimmatusti.

Toisessa päädyssä TUS tarjosi Sportille tiukan vastuksen, ja pelaajien kertoman mukaisesti ottelu päättyi vain yhden maalin erotuksella. Avainroolissa Onni Hietalan hienosti havainnollistaman kertomuksen mukaisesti oli maalivahti Tuoreksen maagiset heittäytymiset tyhjän maalin ammottaessa kiekon edessä. Ottelussa alkoi myös nousta esiin selkeä tutkapari Eero Puikkonen - Eetu Lähteenmaa, jotka kovalla liikkeellä ja juonikkaila syötöillään aiheuttivat hankaluuksia TUSin puolustukselle.

Viimeiseen otteluun vastaan luisteli TUSin toinen joukkue, ja koska ottelut heti peräkkäin olivat, täydentyi tähänkin peliin kokoonpano, jo aiemmin mainitulla tutkaparilla. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, kunnes Iivari Laaksonen tuumasi titta på ylähylly ja nakutti kiekon takaputkeen melkoisen erikoisesta asennosta.

Ottelussa myös U8 täydennykset Oskar Seppä ja Emil Luukko menivät erikoismaininnan arvoisesti erittäin ennakkoluulottomasti paria päätä pidempien TUSin pelaajien kimppuun, ja vaikka maali jäi vielä odottamaan itseään, ei se jälleen ollut paljosta kiinni.

Ottelu aaltoili paljon, Sportin revittyä johtoa pääsi hyvänolon tunne hiipimään hiljaa kotkanuttuun, jonka ansiosta TUS pääsi otteluun uudemman kerran mukaan. Kuitenkin Puikkonen-Lähteenmaa tutkaparin juonikkuus oli liikaa parin kuvankauniin klap-klap syöttökuvion jälkeen isäntäjoukkueelle.

Kuitenkin aktiivinen hyökkäyspeli avasi vastustajalle paikkoja hyökätä, mutta näitä hyökkäyksiä on vaikea päättää, kun puolustuksen lukkona on pieni mutta äärimmäisen pippurinen Roope Rajamäki joka repi, raastoi ja paini siihen malliin, että siinä oli isommallakin kaverilla ihmettelemistä.

Ottelussa myös on ehdottomasti annettava iso käsi Liam Nygårdille, joka monessa tilanteessa ovelilla ja loistavasti ajoitetuilla lyhyillä syötöillä rauhoitti peliä ja antoi hyökkääjille mahdollisuuden karata vikkeliin hyökkäyksiin laidan kautta.

Ottelu oli hyvin runsasmaalinen, josta kotkapaitainen joukkue voittajana lähes tanssahteli kohti koppia.

Kiitos turnausjärjestäjille, vastustajille ja myös mukana olleille apukäsille - ilman teitä tämä päivä olisi ollut huomattavasti hikisempi!

Vastuuvalmentajan silmin voitaisiin päivän todeta olevan enemmän kuin onnistunut - vielä huomioiden reissun pikkuhaasteet lähtiessä! Pelaajat osoittivat teoillaan, jotta harjoitellut asiat alkavat hiljalleen tarttumaan.

Hienoa on myös huomata, miten helposti ansiokkaasti edukseen esiintyneet täydennyksemme U8-joukkueesta pääsivät porukkaan mukaan, ja ainakin kirjoitushetkelläkin kaikuvasta mukavasta puheensorinasta bussin takaosasta päätellen myös uusia kavereita tästä päivästä jäi käteen. Ja se on muuten aika hieno juttu se!

Pelillisesti voi todeta, että valmentaminen voi joskus olla haastavaa. Harjoituksissa tyhjää maalia kohti luisteleminen tai tötsän kiertäminen voi olla vaikea perustella ja verrata aitoon ja ehtaan pelitilanteeseen. Kuitenkin tänään saatiin niitä valmentamisen hienoja hetkiä, kun pelaajan 60 watin hehkulamppu pään päällä syttyy. Pohjustettakoot tilannetta siten, että seuraava lause suuntaani lensi maalin jälkeen pelaajan saapuessa vaihtoaitioon.

“Vesa! Nyt mä ymmärrän, miks sinne maalin eteen täytyy pysähtyä laukauksen jälkeen! Näiksä ton maalin? Laitoin riparin sisään!”

Ja nimenomaan tästä juuri on kysymys.

//Vesa