Vastuuvalmentajan kynäily: Kokkola tutuksi reissu kerrallaan
Julkaistu: 19.02.2022 16.33

Vastuuvalmentajan kynäily: Kokkola tutuksi reissu kerrallaan

Vastuuvalmentajan kynäilyt tuntuvat tulevan nyt poikkeuksetta siten, että “kynä” alkaa sauhuamaan ennen Pietarsaarta - jos veikata pitäisi, niin Koivulahden paikkeilla painetaan julkaisunappia.

Keltaisella ja Mustalla kotkaparvella on otteluissa ollut lähes puolentoista kuukauden tauko, kun koronatilanteen vuoksi ottelusiirtoja on tullut melkoisesti - ja helmi-maaliskuun viikonloppukalenteri on melkoisen täysi. Ainakin pääsee pelaamaan.

Tänään(kin) bussin kokka Vaasan jäähallin pihasta osoitti kohti Kokkolan jäähallia, jossa allekirjoittanut tuntuu tällä kaudella olleen jo ihan riittävän monta kertaa. Ehkä tässä vielä muitakin jäähalleja pääsee näkemään.

Aamusta kun paikalle päästiin, niin pelaajien energiassa ja yleisessä olemuksessa pitkä tauko näkyi. Alkuverryttelyissä jo kävi selväksi, että pientä herättelyä on tehtävä kropan lisäksi myös mielelle.

Molemmat joukkueet starttasivat oman urakkansa yhtäaikaisesti; Musta joukkue S-Kiekkoa vastaan, Keltainen JPK:ta vastaan.

Mustan joukkueen urakka alkoi voitokkaasti. “Ensimmäinen erä hieman irroiteltiin tyynyä poskesta ja ratakiskoja jaloista, ja toisessa erässä ne saatiin vaihtopenkille jätettyä.” Tiivisti Coach Vokkolainen ensimmäistä peliä tauon jälkeen. Pitkä pelaamattomuus näkyi kuitenkin otteissa siten, että kiekko kiinnosti, ja useasti hyökkäystä pyrittiin päättämään itse pitkän kuskauksen jälkeen.

Keltaisella joukkueella herätyskello ei ihan ehtinyt ennen JPK:n kohtaamista soimaan, ja pitkän tauon jälkeen jääkiekon lainalaisuuksia opeteltiin koko pelin ajan. Sport kuitenkin alkuun sai pari maalia etumatkaa, mutta hieman Mustan joukkueen tapaan kuskailuksi kiekonkäsittely meni. JPK kuroi parin maalin etumatkan kiinni, laittoi erätauon aikana vilkun toimintakuntoon, ja huristeli kakkoserässä selvän tuntuisesti johtoon ja ottelun voittoon.


Otteluiden välissä pukukopissa käytiin pieni herättelytuokio ennen pelejä sovituiden asioiden toteuttamisesta, joka ensiksi vuorossa olleelle Keltaiselle joukkueelle tuntui tepsivän S-Kiekkoa vastaan; luistinten frekvenssi jäätä vasten kasvoi merkittävästi, ja tilanteisiin mentiin ensimmäistä peliä selkeästi rohkeammin. Lisäksi yksin kuskaaminen alkoi vaihto vaihdolta jäämään vähemmälle. Tästä suorana tuloksena oli toinen toistaan upeampia maaliin johtaneita syöttöjä, rohkeita riistoja ja nopeita kääntöjä. Lisäksi maalin suulla vastahyökkäykset poimittiin haltuun varmuudella, joka aiheutti S-Kiekossa jo pientä ajoittaista turhautumisentynkää. Erityismaininta ottelun aikana on annettava myös Mustan joukkueen valmennukselle, joka painoi sitä “pyyteetöntä” tuoden valmennukselle kahvikuppia kouraan pahimmalla jännityksen hetkellä.

Mustalla joukkueella vastaan luisteli Hermes. Ottelun alku oli tasainen, mutta isännät ottivat piakkoin ottelusta selkeän hallinnan. Alussa maaleja iskettiin vähän vuorotahtiin, mutta ottelun edetessä kapealla rosterilla matkassa ollut kotkaparvi löysi itensä useammin ja useammin puolustusasemista valkopaitaisen Hermeksen painaessa päälle. Ottelun lopptuloksena tappion verran arvokasta kokemusta.

Molemmat joukkueet siis 1-1 “recordilla” kohti kotia ABC:n lihapullien kautta. Vaikka matkassa oltiin kapealla materiaalilla, jokainen pelaaja tsemppasi hienosti tiiviillä aikataululla olleet pelit.

Olen aikaisemmissa kynäilyissäni kehunut joukkueen käytöstapoja ja yhtenäisyyttä, eikä tämäkään reissu tuo tähän poikkeusta. Pelaajat kerta toisensa jälkeen tutustuvat toisiinsa entistä paremmin, ja pukukopissa hersyvä keskustelu ei enää vaadi aikuisten esiliinana olemista. Ja rehellisesti sanoen, tämän koko ikäluokan kanssa, ei tarvitse jännittää, uskaltaako pelaajia jättää keskenään - ja se on asia, josta on syytä olla iloinen ja ylpeä.

Seuraava kynäily on odotettavissa jo hyvinkin pian - ja tällä kertaa ei edes Kokkolasta!

Ps. Julkaisunapin painallus ei muuten kauas siitä Koivulahdesta mene. Kohta siis kotona.

//Vesa