Tämänkertainen vastuuvalmentajan kynäily koostuu kahdesta pelireissusta; Keltaisen ja Mustan Leijonaliiga Seinäjoella, sekä joukkueen Rannikkoliigan turnaus Uudessakaarlepyyssä. 
Seinäjoelle lähtiessään Keltainen ja Musta joukkue joutuivat jo uuden tilanteen eteen; lähtö Vaasasta oli vasta klo 13, mikä on sellainen aika, johon muutamia kertoja olemme jo palanneet (varmaankin Kokkolasta). 
Matka sujui varsin mukavissa merkeissä, kun niin bussin takaosa kuin etupenkkikin syventyivät viettämään tunnin matkan Alaseinäjoenkadulle rattoisasti rupatellen. 
Seinäjoelle saapuessamme oli Jouppilanvuoren jääurheilukeskuksessa täysi tohina päällä, kun Energia Areenan pukukopit oli kiekkoilijoiden lisäksi täynnä tekojäällä (jollainen Vaasastakin pitäisi löytyä, toim. huom.) kilpailevia pikaluistelijoita. Vaikka sopu sijaa antaa, on annettava hieman pyyhkeitäkin, sillä pukukoppien kanssa oli hieman epäselvyyttä, eikä isäntäjoukkueesta ollut oikein selkeää ohjeistusta annettu meille, eikä jäähallin työntekijöillekään, mihin koppiin voisimme rytmiryhmämme asettaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme asettumaan hienoksi remontoidun Jouppilanvuoren jäähallin paraatipaikoille, isäntäjoukkueen edustuksen koppiin. 
Hauska sivuhuomio tulee Seinäjoen jäähallien nimeämisestä. Toki Jouppilanvuoren jäähalli ja Energia Areena ovat selkeitä nimiä, mutta vielä vuonna 2010 puhuttiin uudesta hallista ja vanhasta hallista. Nyt vanha uusi halli on vanhaa hallia vanhempi ja vanha halli on uusi uusi halli, mutta perustuksiltaan uusi uusi halli on vanhaa uutta hallia vanhempi ja päinvastoin. Tästä ei seuraa kuin päänsärky, joten puhutaan nyt Jouppilanvuoren jäähallista jatkossa. 
Kun jää oli saatu tyhjennettyä, ajettua ja laita pystytettyä, oli Mustan joukkueen vuoro tällä kertaa aloittaa päivän urakka Hermestä vastaan. Tällä kaudella joukkueemme on pelannut tiukkoja vääntöjä Kokkolaa vastaan, mutta viime aikoina vaakakuppi on kallistunut Keski-Pohjanmaan suuntaan. Mustan joukkueen peliä leimasi kiekon perässä juokseminen, joka avasi valtavasti avoimia mahdollisuuksia Hermekselle, joka ei kyllä näitä paikkoja jättänyt käyttämättä.
Toisen erän puolivälin paikkeilla Mustan joukkueen peräsimessä tulikomentoja antanut Markus Auranen totesi ääneen penkillä “Nyt on puolitoista erää juostu tuon kiekon perässä, jonkin tässä on nyt muututtava”. Kuitenkaan kesken ottelun junan kääntäminen on vaikeaa, joten ottelu päättyi selkeästi Hermeksen eduksi. 
Koppiin päästyään Musta joukkue alkoi pistää pataa porisemaan, ja Markuksen johdolla kärmeskeittoja tulille. Luotettavien raporttien mukaan ottelun jälkeisessä perinteisessä lehdistötilaisuudessa valmennuksen kommentteihin kuului ikivihreä
“No Pena sen siinä keksi ihan viime metreillä ja veti ässän hihasta…”Ja tämä ässä hihasta todella puri seuraavassa ottelussa; Musta joukkue löysi hyvin yksinkertaisella muutoksella lääkkeet kiekon perässä juoksemisen lopettamiseksi, ja vei hyvinkin runsaalla maalierolla päivän toisen ottelun isäntäjoukkue S-Kiekkoa vastaan kiekon tehdessä työn, ja pelaajien sitä taidokkaasti liikuttaessa. Enää ei juostu kiekon perässä - luotettavan (HMTT:ltä kuullun) tiedon mukaan pelaajat olivat valmennuksen tarjoileman käärmekeiton syöneet, ja pyytäneet santsikierrosta. 
“Sehän oli toisessa pelissä kuin eri joukkue, joka jäälle luisteli” totesi huollossa lauantaina päivätyön tehnyt Jarno Rajamäki kotimatkalla bussissa päivää summatessa.
Keltaisen joukkueen urakka alkoi tällä kertaa fanikatsomosta, mutta heti Mustan joukkueen pelin jälkeen Keltaista joukkuetta vastaan luisteli Hermeksen toinen joukkue. Joukkueiden valmennuksen välillä säti jo ennen ottelun alkua, ja henkinen sodankäynti oli äärimmäisen raakaa, jossa heikkouksia vastustajan valmennuksen suojamuureista käytettiin häikäilemättömästi hyväksi. (Todellisuudessa vastaavanlaista naurunräkätystä penkiltä ei ole koko kaudella varmasti kuultu. Hulluksihan paikalliset isännät meitä varmasti luulivat. Ei sen aina tarvitse niin ryppyotsaista olla meillä aikui… täysi-ikäisilläkään)
Kentällä nähtiin äärimmäisen tiukka ottelu, jossa maaleja iskettiin vuorotahtiin. Kotkapaitojen peliä leimasi erityisesti tahmea liike, tuntui kuin joukkueen jokaisella pelaajalla olisi ollut valtion virallinen ratakisko köytettynä molempiin jalkoihin. Pelin edetessä kiskot hiljalleen alkoivat hapertua, ja liike parani merkittävästi, mutta tässä vaiheessa Kokkola oli päässyt jo karkaamaan sen verran etumatkalle, että vaihtoja oli ehkä yksi-kaksi liian vähän. Ottelu päättyi pelaajien laskennan mukaisesti yhden maalin erolla Hermekselle.
Keltaisen joukkueen toinen peli alkoi samantien edellisen jälkeen, vastaan luisteli myös S-Kiekon porukka. Nyt, kun ratakiskot oli saatu jaloista karistettua, luisteli jäälle ihan eri näköinen joukkue. Aktiivisella liikkeellä ja herkeämättömällä paineella vastustajalta saatiin tila ja aika pois. Kopissa ennen pelejä sovimme, että ollaan tänään inhottava vastustaja, joka ei luovuta eikä anna tilaa eikä aikaa - tämä alkoi näkyä nyt toisessa ottelussa heti ensimmäisestä aloituksesta saakka. 
Keltainen joukkue iski useamman maalin niin hienojen sommitelmien kuin silkan raa'an tahdonkin tuloksena, jonka turvin valkopaitainen kotkaparvi suuntasi kotimatkalle voitokkaan ottelun jälkeen. 
Molemmat joukkueet siis 1-1 “recordilla” kotimatkalle; tappio Hermekselle, voitto S-Kiekosta. Mutta repullinen uutta oppia tarttui mukaan - niin pelaajille, kuin valmennuksellekin. Jälleen varsin onnistunut päivä juniorijääkiekon parissa, josta on syytä olla iloinen. Poikkeuksellisesti Vaasaan saavuttiin hämärän laskeutuessa iltaseitsemän aikoihin. Isolle osalle joukkuetta tämä tarkoitti tukevaa iltapalaa ja aikaista nukkumaanmenoa, sillä huomenna edessä olisi Rannikkoliigaa tai säbäturnaus - tärkeä päivä, joka tapauksessa. 
Rannikkoliigaa ja lihapullia
Sunnuntaiaamuna ei pitkään nukkumisen luksuksesta päästy lauantain tapaan nauttimaan, kun startti kohti Komarov Areenaa tapahtui jo puoli kahdeksan maissa. Tällä kertaa matkaan oli sattunut sopiva sekoitus kaikista Leijonaliigaan osallistuvista joukkeista.
Näin valmentajan silmin on mukavaa, että vaikka treeneissä pääsee suurinta osaa/kaikkia pelaajia näkemään tasaisesti, pääsee Rannikkoliigassa näkemään laajan kirjon pelaajia myös tositoimissa. Tämä oli ainakin allekirjoittaneelle asia, jota ei tiennyt kaipaavansa erityisesti ennen tätä kautta. 
Matkaan päästiin lähtemään muutama minuutti suunnitellun aikataulun perässä, kun eräs nimeltämainitsematon maalivahtivalmentaja unohti ilmeisesti kahvitermarin kotiin, ja puolesta matkasta joutui sitä kääntymään kotiin. Jos unohdus olisi ollut mitä tahansa muuta, olisi isoa sakkoa kaavailtu, nyt tyydyttiin vaan näkyvään tuohtumukseen. Kyllähän miehen pitää tuohon aikaan aamusta aamukahvinsa saada. Aikataulutuksessa on kuitenkin yleensä jätetty pelivaraa, kuten tälläkin kertaa, ja kuskilta ei vaadittu tavallista raskaampaa kaasujalkaa perille ajoissa pääsyn varmistamiseksi. 
Perillä joukkueet asettuivat poikkeuksellisesti omiin pukuhuoneisiinsa. Täytyy erikseen kehua, että Komarov Areenalle noussut uusi pukuhuonekompleksi on hieno, josta voisi moni paikkakunta ottaa oppia. Kopit olivat riittävän tilavia, ja ne olivat varusteltu ainakin meidän kokoisen joukkueen tarpeisiin sopivaksi. 
Joukkueet pelasivat ensimmäiset ottelut yhtä aikaa; Sport 1 kohtasi avauksessaan Puckenin, kun Sport 2 sai vastaansa turnausta isännöivän Muikin. 
Kotkapaidat olivat ottaneet edellisen päivän kärmeskeiton reseptin mukaansa, ja molemmille joukkueille fläppitaulun avustuksella havainnollistettiin ideaa siitä, miten välttäisimme kiekon perässä juoksemisen, joka vielä tässä ikävaiheessa on enemmän sääntö kuin poikkeus. 
Sport 2 selkeästi osti ajatuksen, ja vaihtopenkillä äänessä olivat enimmäkseen pelaajat; muistuttaen toisiaan puheen merkityksestä sekä ruutupelistä. Joukkue pelasi hienon ottelun, jossa nähtiin toinen toistaan hienompia suorituksia, ja pelin lukemista, jota ainakaan allekirjoittanut ei ole aiemmin nähnyt poikaan (kurikkalaisittain) esittävän. Ottelun maalimäärästä tarkkaa tietoa ei ole, mutta ottelu selkeästi Sportin voitoksi kallistui. 
Viereisellä kentällä Sport 1 pelasi runsasmaalisen tasapelin Puckenia vastaan. “Peli meni hyvin. Hyökkäyspäässä luotiin jatkuvasti hyviä paikkoja, mutta puolustamiseen ei ehkä niin suurta intoa ollut” totesi joukkueen käskijä Janne Aalto ottelun jälkeen. 
Sport 1 jatkoi urakkaansa Hermestä vastaan heti perään. Alunperin ottelun piti olla TUSia vastaan, mutta ilmeisesti teerijärveläiset olivat viime metreillä joutuneet perumaan tulemisensa, ja täten vastaan luisteli vastustaja Kokkolasta. Ilmeisesti joukkueen bensa oli hieman loppumaan päin ottelun aikana, ja Hermes vei matsin nimiinsä selkein numeroin, sillä joukkueen varoista ei roimasti kallistuneista polttoainehinnoista johtuen pystytty tankkeja enää täyttämään. 
Sport 2 huilasi yhden pelin verran, ennen ottelua, ketäpä muutakaan, kuin Hermestä vastaan. 
Jos Sport 2:n ensimmäinen peli oli hienoa jääkiekkoa, niin toinen peli ei ainakaan huonompaan suuntaan mennyt. Pelaajat tuntuivat olevan entistä paremmin zonessa, ja vastustajalta luisteltiin niin sanotusti jalat alta. Tähän mausteena oivaltavat syötöt ja laadukkaat laukaukset, niin lopputuloksena kotkapaitainen joukkue loikkasi päätössummerin soidessa juhlimaan voittoa rakkaasta vastustajasta. Monkey see, monkey doEnsiksi korostan, etten viittaa tässä kehenkään apinana. Lontoonmurteen sanonta tässä vaan sopii kuin nenä jääkiekkoilijan poskelle.
Vastuupiiskurin takeawayna tästä viikonlopusta on oppimisprosessi, ja ehkä tarpeetonkin, yllättyminen siitä, miten kokonaisvaltaisesti lapset oppivat ja omaksuvat asioita, ja lähtevät oppimaansa vielä kaiken lisäksi soveltamaan eri tilanteisiin. Ja ennen kaikkea - miten nopeasti he sen tekevät!
Uskon henkilökohtaisesti vahvasti siihen, että olipa sitten kyse lapsesta tai aikuisesta, nuoresta tai vanhasta, ammattilaisesta tai aloittelijasta, on oppimisen perusedellytys innostuminen. Jokainen tunnistanee tilanteen, jossa innostut jostain asiasta, ja huomaat pian osaavasi sen. Osaaminen taas ruokkii innostumista, joka ruokkii lisää oppimista, ja jatkumo on valmis.
Ja itselleni on ainakin todella raikasta nähdä, miten hienosti hyvin yksinkertaisen kuuloinen, mutta lapsille uusi oppi suorastaan imuroitiin ajatushautomoon, ja miten lyhyessä ajassa pelaajat alkoivat jo itse keksiä oppimansa asian ympärille uusia asioita. Näissä tilanteissa meidän aikuisten on syytä pysyä poissa jaloista, ja korkeintaan ohjata pelaajia oikeaan suuntaan.
Kirjoitin viimeksi sisäisestä motivaatiosta, joka on kaiken ydin. Mutta nyt ehkä jatkumoa nähtiin jo siinäkin, millaisia tuloksia rakkaus oman tekemisen kohteeseen tuottaa hienoja tuloksia - jo lyhyessä ajassa. 
Ja vaikka nyt puhutaan maailman tärkeimmästä turhasta asiasta, eli jääkiekosta, on tässä aihiota myös sinne oikean elämän, oikeasti tärkeiden asioiden ääreen. 
Täältä tähän.
//Vesa
Ps. Seuraavalla reissulla ei sitten syödä muusia ja lihapullia. Mä lupaan. Syödään jotain muuta.

​Vastuuvalmentajan kynäily: vaasalaista kiekkoa ruudukolle

Tällä kertaa sunnuntain reissu suuntautui Kokkolan sijasta Pietarsaaren helmeen, tai siis Kristalliin. Otteluohjelma oli tällä kertaa suotuisa, ja liikkeelle lähdettiin vasta reilusti yhdeksän jälkeen. 
Matkaan ei tälläkään kertaa päästy täydellä ryhmittymällä, vaan ajan hengen mukaisesti muutamia poisjääntejä osui joukkueeseen. Saimme kuitenkin tällä kertaa pari tuuraajaa huilaavista joukkueista, joten peliryhmät olivat melko täynnä. 
Molemmat joukkueet pelasivat pelinsä putkeen, joten menomatkalla eväiden kulutus oli normaalia isompaa. Menomatkan puhelimen käyttökiellon ollessa voimassa pelaajat ovat hiljalleen alkaneet kehittelemään menomatkalle muuta tekemistä esimerkiksi lukemalla. Sen normaalin iloisen puheensorinan lisäksi.
Pelipäivän rutiinit on joukkueella hyvin tutut; hallille saavutaan tuntia ennen pelin alkua, lähdetään (useimmiten Coach Vokkolaisen) vetoisesti alkutwerk… alkuverkalle, ja aletaan lataamaan paukkuja heti ensimmäisen kiekon pudotukseen. 
Tällä kertaa vuorossa oli ensin Keltainen joukkue, jota vastaan luisteli ensimmäisessä ottelussa Hermeksen valkoinen joukkue. Tällä kaudella pelipäivän ensimmäinen peli on aina ollut se haastavin peli, mutta tällä kertaa joukkue oli hereillä hyvin heti alusta lähtien
“Hyviä pelejä joukkueelta kumpainenkin Hermestä vastaan pelattu ottelu. Molemissa peleissä istahdimme heti avauskiekosta kuskin paikalle, emmekä siitä nousseet pois missään vaiheessa” summasi tänään joukkueen matkassa ollut Markus Mesimäki. “Todella hienosti jätkät pelasi yhteen, ja jäällä nähtiin joukkue, ei satunnaista otosta yksinpelaajia.” 
Keltaiselle joukkueelle reissun tuloksena oli kaksi voitokasta peliä Hermeksestä, myös jälkimmäisestä kohtaamisesta. 
Musta joukkue sai vastaansa tänään ensin isäntäjoukkue Puckenin, sekä myös Hermeksen joukkueen. 
Musta joukkue oli myös hyvällä jalalla liikkeellä heti alusta alkaen, ja pisti Puckenin ahtaalle, vaikka selkeästi isännät peliä lähtivät viemään, ja erityisesti #97 orkesteroi näyttäviä hyökkäyksiä heti alkuvihellyksestä alkaen. 
Musta joukkue kuitenkin hiljalleen löysi lääkkeitä vastustajan kovaan liikkeeseen, ja liikutti kiekkoa hyvillä ja nopeilla syötöillä, josta naputettiin muutamia hyvinkin näyttäviä maaleja. Lisäksi oli hienoa huomata, miten pelaajat ilman taka-askelia siirtyivät hyökkäävästä roolista puolustavaan rooliin ja takaisin jälleen - ja tämä on asia, jota myös harjoituksissa on painotettu. 
Vaikka vastustaja ottelun kuskinpaikalla istuikin, pelasi joukkue hyvän ja ryhdikkään ottelun. 
Toisessa ottelussa vastaan luisteli Hermes, ja yhteistuumin ylimääräinen parinkymmenen minuutin tauko lyhennettiin viiteen minuuttiin kun päivän viimeisestä ottelusta oli kyse. Mustalla joukkueella suurin lataus oli mennyt jo ensimmäiseen peliin, sillä toinen ottelu alkoi hieman kangerrellen, ja liikkuvan junan kiinni juokseminen pelin tiimellyksessä on haastavaa. Joukkue kuitenkin hiljalleen sai juonesta kiinni, mutta tällä kertaa vastustaja pääsi iskemään niin vahvasti kiinni pieniin tarkkaavaisuuden herkeämisiin, että takamatka oli hieman liian pitkä kiinni kirittäväksi. 
Kuitenkin molemmissa otteluissa nähtiin yhtenäisesti pelannut joukkue, ja vaikka tulos oli tällä kertaa tappiollinen, oli päivän otteluissa enemmän positiivisen palautteen paikkaa, kuin korjaavan. 
Tällä kertaa viimeisenä hajatelmana päällimmäisenä vastuukarjujan mieleen jäi itsensä ylittäminen. Monen pelaajan kohdalla nähtiin tänään(kin) suorituksia, jotka vielä marraskuussa ovat tuntuneet kaukaisilta haaveilta. Ja mikä parasta, nämä onnistumiset ovat selkeästi ruokkineet sisäistä motivaatiota, joka ruokkii taas lisää onnistumisia. Ja se sisäisen motivaation herääminen tai sen vahvistaminen on asia, mikä tässä vaiheessa on pelaajien tärkein kehittymisen mittari. Koska ilman sisäistä paloa jokainen varmasti tunnistaa tilanteen, miten vaikea sellaisesta tehtävästä on suoritutua, johon ainut motivaattori tulee ulkopuolelta, eikä omasta halusta. 
Ja ilokseni voin todeta, ettei tässä nyt vastuuvalmentajan todellisuudessa paljoa tarvitse karjua, vaan lähinnä antaa työkaluja kehittymiseen. Tämä taas lupaa hyvää tulevaisuuteen, eikä vain jääkiekon parissa.
//Vesa

​Vastuuvalmentajan kynäily: Kristallireissu

Sunnuntaiaamuna monella kello kilahti ajoissa, eikä vain pelipäivän takia, vaan historiallisen olympiafinaalinkin takia. Myös valmennuksen tiukka linja menomatkan puhelinkiellosta heltyi jo jäähallilla - näitä pelejä kun ei liian usein pääse seuraamaan. Kintaalla viitattiin myös ehdottomalle puhelimen äänettömyydelle. Bussissa kaikui 30 sekunnin viiveellä reaktiot pelin vaiheiden mukaisesti. Toisaalta hyvin onnekasta, ettei loppuun tullut enää maaleja - jännityksen suola olisi voinut vesittyä pois ennen aikojaan.
Olympiakullan varmistumisen jälkeen kuitenkin palattiin normaaliin päiväjärjestykseen, puhelimet laitettiin pois ja keskittyminen siirrettiin tulevaan parin pelin rypistykseen. Paikkakuntana Teerijärvi, josta ihan allekirjoittanut mukaan lukien sai uuden nuppineulan jäähallikarttaan. Jos mennään muutamia hetkiä taaksepäin hajatelmissa, niin se, että meillä kaksi joukkuetta pelaajia mukaan saatiin oli ylipäätään jo kova saavutus, kun viimeisten päivien aikana omia pelaajia tippui matkasta yksi toisensa jälkeen. Onneksi kuitenkin 2014-syntyneistä saimme muutaman paikkaajan, ja omasta joukkueesta löytyi hienoa venymiskykyä muuttaa sunnuntain suunnitelmia. Kiitos vielä tässäkin yhteydessä tästä. 
Ruokailu päätettiin tänään hoitaa jäähallilla, ja samalla isot kiitokset täytyy myös esittää Wanha Wasa Cateringin suuntaan, joka äärimmäisen tiukalla aikataululla hoiti meille maistuvat sapuskat mukaan, jotta pelaajien ei omien eväiden varassa tarvinnut koko pitkää päivää viettää hallilla. 
Perille saavuttiin maisemareittiä pitkin, ja edes mutkaiset ja pienet tiet eivät saapumisaikaa venyttäneet. Pienen alkureippailun jälkeen katseet suunnattiin kohti avauskoitosta, kun kohtasimme Puckenin. Toiselle joukkueelle oli otteluohjelmassa kaavailtu alkuun todella pitkä tauko, ja päätimme hyödyntää rosterin vajauden täyttämällä pelin kokoonpano odottavista pelaajista. Pucken aloitti ottelun rivakasti, mutta joukkueen maalilla Akseli Tuores venyi kerta toisensa jälkeen upeasti kiekon tielle. Hiljalleen myös kotkapaidat saivat koneitaan käyntiin, ja kenttätapahtumia painettiin väen vängällä kohti Puckenin päätyä. Hiljalleen myös määrätietoinen ja ahkera työnteko sai palkintonsa maalien muodossa. Vasta toisen erän puolivälin paikkeilla kiekko saatiin Tuoreksen selän taakse upean laukauksen päätteeksi. Joukkue kuitenkaan ei takaiskusta lannistunut, vaan painoi peliä väkisin kohti Puckenin päätyä. Summerin soidessa ilo oli ylimmillään, kun työnteon palkintona oli selkeä voitto avausottelusta - jotka tällä kaudella ovat tuntuneet olevan vieraspeleissä se hankalin peli.
Erityismaininta ensimmäisen ottelun osalta menee U8 -täydennysmiehillemme Oscar Eloluomalle ja Robin Rönnholmille, jotka terrierin lailla huolehtivat puolustusvastuusta vanhempien hieman rohkeammin hyökätessä. Myös meidän Alvari Talvitie kävi muutaman kerran viemässä sen kuuluisan “tikkarin” vastustajalta, ja karaten läpiajoon ennen kuin suurin osa pelaajista oli edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui. 
Ruokailutauon jälkeen ohjelmassa oli kapeammalla rosterilla kummallakin joukkueella peli. Kauemmin huilannut porukka sai vastaansa tuttuakin tutumman Hermeksen, kun toisessa päädyssä vastaan luisteli isäntäjoukkue TUS.Hermestä vastaan käydyn kamppailun kuva oli jo alusta pitäen selkeä maalivahtien taisto. Isokokoiset ja hyvin liikkuvat maalivahdit, sekä pienikokoiset maalit pitivät lukemat tiukkoina pitkään. Jo ensimmäisessä ottelussa käynnistellyt koneet antoivat lopuillekin huilanneille pelaajille “hyppyvirtaa” sen verran, että jäällä nähtiin todella aktiivinen, työteliäs ja rohkeasti liikkuva kotkapaitainen joukkue. Ottelu oli pitkään maaliton, mutta ottelua voisi kuvata nurmikenttien lajin, jenkkifutiksen, hengessä siten, että hiljalleen, yritys kerrallaan, kenttäasetelmaa siirrettiin kohti vastustajan “red zonea”, ja kuten jenkkifutiksessakin, määrätietoinen ja ovela hyökkäyspeli tuotti tulosta, ja hyökkäys löysi ne aukot vastustajan maalilinjan muurista, tuloksena kohti kattoa osoittavat kädet ja leveä hymy kasvoilla. Erityisen näyttävistä tuuletuksista (ja tietyisti maaleista) voitaneen kunniamaininta antaa Liam Häggbladin suuntaan, joka yleisön olisi ottanut haltuun vaikka vähän isommallakin stadionilla. Vaihtopenkin nyt ainakin. Lisäpistepotkuja ei onneksi tarvittu. 
Ottelu päättyi Sportin parin maalin voittoon, ja maalin suulla torjunut Elias Toivonen napsi muutamia tuikitärkeitä triplatorjuntoja Hermeksen painaessa päälle vimmatusti. 
Toisessa päädyssä TUS tarjosi Sportille tiukan vastuksen, ja pelaajien kertoman mukaisesti ottelu päättyi vain yhden maalin erotuksella. Avainroolissa Onni Hietalan hienosti havainnollistaman kertomuksen mukaisesti oli maalivahti Tuoreksen maagiset heittäytymiset tyhjän maalin ammottaessa kiekon edessä. Ottelussa alkoi myös nousta esiin selkeä tutkapari Eero Puikkonen - Eetu Lähteenmaa, jotka kovalla liikkeellä ja juonikkaila syötöillään aiheuttivat hankaluuksia TUSin puolustukselle. 
Viimeiseen otteluun vastaan luisteli TUSin toinen joukkue, ja koska ottelut heti peräkkäin olivat, täydentyi tähänkin peliin kokoonpano, jo aiemmin mainitulla tutkaparilla. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, kunnes Iivari Laaksonen tuumasi titta på ylähylly ja nakutti kiekon takaputkeen melkoisen erikoisesta asennosta. 
Ottelussa myös U8 täydennykset Oskar Seppä ja Emil Luukko menivät erikoismaininnan arvoisesti erittäin ennakkoluulottomasti paria päätä pidempien TUSin pelaajien kimppuun, ja vaikka maali jäi vielä odottamaan itseään, ei se jälleen ollut paljosta kiinni. 
Ottelu aaltoili paljon, Sportin revittyä johtoa pääsi hyvänolon tunne hiipimään hiljaa kotkanuttuun, jonka ansiosta TUS pääsi otteluun uudemman kerran mukaan. Kuitenkin Puikkonen-Lähteenmaa tutkaparin juonikkuus oli liikaa parin kuvankauniin klap-klap syöttökuvion jälkeen isäntäjoukkueelle. 
Kuitenkin aktiivinen hyökkäyspeli avasi vastustajalle paikkoja hyökätä, mutta näitä hyökkäyksiä on vaikea päättää, kun puolustuksen lukkona on pieni mutta äärimmäisen pippurinen Roope Rajamäki joka repi, raastoi ja paini siihen malliin, että siinä oli isommallakin kaverilla ihmettelemistä.Ottelussa myös on ehdottomasti annettava iso käsi Liam Nygårdille, joka monessa tilanteessa ovelilla ja loistavasti ajoitetuilla lyhyillä syötöillä rauhoitti peliä ja antoi hyökkääjille mahdollisuuden karata vikkeliin hyökkäyksiin laidan kautta. 
Ottelu oli hyvin runsasmaalinen, josta kotkapaitainen joukkue voittajana lähes tanssahteli kohti koppia. 
Kiitos turnausjärjestäjille, vastustajille ja myös mukana olleille apukäsille - ilman teitä tämä päivä olisi ollut huomattavasti hikisempi! Vastuuvalmentajan silmin voitaisiin päivän todeta olevan enemmän kuin onnistunut - vielä huomioiden reissun pikkuhaasteet lähtiessä! Pelaajat osoittivat teoillaan, jotta harjoitellut asiat alkavat hiljalleen tarttumaan. 
Hienoa on myös huomata, miten helposti ansiokkaasti edukseen esiintyneet täydennyksemme U8-joukkueesta pääsivät porukkaan mukaan, ja ainakin kirjoitushetkelläkin kaikuvasta mukavasta puheensorinasta bussin takaosasta päätellen myös uusia kavereita tästä päivästä jäi käteen. Ja se on muuten aika hieno juttu se!
Pelillisesti voi todeta, että valmentaminen voi joskus olla haastavaa. Harjoituksissa tyhjää maalia kohti luisteleminen tai tötsän kiertäminen voi olla vaikea perustella ja verrata aitoon ja ehtaan pelitilanteeseen. Kuitenkin tänään saatiin niitä valmentamisen hienoja hetkiä, kun pelaajan 60 watin hehkulamppu pään päällä syttyy. Pohjustettakoot tilannetta siten, että seuraava lause suuntaani lensi maalin jälkeen pelaajan saapuessa vaihtoaitioon. “Vesa! Nyt mä ymmärrän, miks sinne maalin eteen täytyy pysähtyä laukauksen jälkeen! Näiksä ton maalin? Laitoin riparin sisään!” Ja nimenomaan tästä juuri on kysymys. 
 //Vesa

Vastuuvalmentajan kynäily: uutta nuppineulaa jäähallikartalle

Vastuuvalmentajan kynäilyt tuntuvat tulevan nyt poikkeuksetta siten, että “kynä” alkaa sauhuamaan ennen Pietarsaarta - jos veikata pitäisi, niin Koivulahden paikkeilla painetaan julkaisunappia.
Keltaisella ja Mustalla kotkaparvella on otteluissa ollut lähes puolentoista kuukauden tauko, kun koronatilanteen vuoksi ottelusiirtoja on tullut melkoisesti - ja helmi-maaliskuun viikonloppukalenteri on melkoisen täysi. Ainakin pääsee pelaamaan.
Tänään(kin) bussin kokka Vaasan jäähallin pihasta osoitti kohti Kokkolan jäähallia, jossa allekirjoittanut tuntuu tällä kaudella olleen jo ihan riittävän monta kertaa. Ehkä tässä vielä muitakin jäähalleja pääsee näkemään.
Aamusta kun paikalle päästiin, niin pelaajien energiassa ja yleisessä olemuksessa pitkä tauko näkyi. Alkuverryttelyissä jo kävi selväksi, että pientä herättelyä on tehtävä kropan lisäksi myös mielelle.
Molemmat joukkueet starttasivat oman urakkansa yhtäaikaisesti; Musta joukkue S-Kiekkoa vastaan, Keltainen JPK:ta vastaan. 
Mustan joukkueen urakka alkoi voitokkaasti. “Ensimmäinen erä hieman irroiteltiin tyynyä poskesta ja ratakiskoja jaloista, ja toisessa erässä ne saatiin vaihtopenkille jätettyä.” Tiivisti Coach Vokkolainen ensimmäistä peliä tauon jälkeen. Pitkä pelaamattomuus näkyi kuitenkin otteissa siten, että kiekko kiinnosti, ja useasti hyökkäystä pyrittiin päättämään itse pitkän kuskauksen jälkeen. 
Keltaisella joukkueella herätyskello ei ihan ehtinyt ennen JPK:n kohtaamista soimaan, ja pitkän tauon jälkeen jääkiekon lainalaisuuksia opeteltiin koko pelin ajan. Sport kuitenkin alkuun sai pari maalia etumatkaa, mutta hieman Mustan joukkueen tapaan kuskailuksi kiekonkäsittely meni. JPK kuroi parin maalin etumatkan kiinni, laittoi erätauon aikana vilkun toimintakuntoon, ja huristeli kakkoserässä selvän tuntuisesti johtoon ja ottelun voittoon. Otteluiden välissä pukukopissa käytiin pieni herättelytuokio ennen pelejä sovituiden asioiden toteuttamisesta, joka ensiksi vuorossa olleelle Keltaiselle joukkueelle tuntui tepsivän S-Kiekkoa vastaan; luistinten frekvenssi jäätä vasten kasvoi merkittävästi, ja tilanteisiin mentiin ensimmäistä peliä selkeästi rohkeammin. Lisäksi yksin kuskaaminen alkoi vaihto vaihdolta jäämään vähemmälle. Tästä suorana tuloksena oli toinen toistaan upeampia maaliin johtaneita syöttöjä, rohkeita riistoja ja nopeita kääntöjä. Lisäksi maalin suulla vastahyökkäykset poimittiin haltuun varmuudella, joka aiheutti S-Kiekossa jo pientä ajoittaista turhautumisentynkää. Erityismaininta ottelun aikana on annettava myös Mustan joukkueen valmennukselle, joka painoi sitä “pyyteetöntä” tuoden valmennukselle kahvikuppia kouraan pahimmalla jännityksen hetkellä.Mustalla joukkueella vastaan luisteli Hermes. Ottelun alku oli tasainen, mutta isännät ottivat piakkoin ottelusta selkeän hallinnan. Alussa maaleja iskettiin vähän vuorotahtiin, mutta ottelun edetessä kapealla rosterilla matkassa ollut kotkaparvi löysi itensä useammin ja useammin puolustusasemista valkopaitaisen Hermeksen painaessa päälle. Ottelun lopptuloksena tappion verran arvokasta kokemusta. 
Molemmat joukkueet siis 1-1 “recordilla” kohti kotia ABC:n lihapullien kautta. Vaikka matkassa oltiin kapealla materiaalilla, jokainen pelaaja tsemppasi hienosti tiiviillä aikataululla olleet pelit. 
Olen aikaisemmissa kynäilyissäni kehunut joukkueen käytöstapoja ja yhtenäisyyttä, eikä tämäkään reissu tuo tähän poikkeusta. Pelaajat kerta toisensa jälkeen tutustuvat toisiinsa entistä paremmin, ja pukukopissa hersyvä keskustelu ei enää vaadi aikuisten esiliinana olemista. Ja rehellisesti sanoen, tämän koko ikäluokan kanssa, ei tarvitse jännittää, uskaltaako pelaajia jättää keskenään - ja se on asia, josta on syytä olla iloinen ja ylpeä. 
Seuraava kynäily on odotettavissa jo hyvinkin pian - ja tällä kertaa ei edes Kokkolasta! 
Ps. Julkaisunapin painallus ei muuten kauas siitä Koivulahdesta mene. Kohta siis kotona.
//Vesa

Vastuuvalmentajan kynäily: Kokkola tutuksi reissu kerrallaan

Vaasan Sportin Juniorit ry.&nbsp;Rinnakkaistie 165350 Vaasa+358 40 7689 057toimisto(at)juniorsport.fi Y-Tunnus: 0675102-4 Toiminnanjohtaja: Jukka Leino+358 40 523 1030jukka.leino@juniorsport.fi Puheenjohtaja: Juha-Petteri Lesonen+358-43-824 5913juha-petteri.lesonen@juniorsport.fi

Vaasan Sportin Juniorit r.y. on monikielinen Vaasan Seudulla toimiva jääkiekkoseura. Seurassamme kiekkoilee n 700 pelaajaa luistelukoulusta Naisten Liigaan.

Vaasan Sportin Juniorit Ry

Tervetuloa seuraan

Eezy-liiga Kiekkokoulu

Onni Oravan luistelukoulu

Easy Hockey

Vierasjoukkueille

Pikkukotkat

Tervetuloa

Toimintaperiaatteet

Vuosikello

Organisaatio

Tähtiseura

Kausijulkaisuja

Vaasanseudun Urheiluakatemia

Tietoa seurasta

Strategia 2024

Arvomme

Sport-tie

Tarjotinmalli

Mehiläinen hoitopolku

Urheilijan terveystarkastus

Toimihenkilöoppaat

Tuki vähävaraisille

Tukipalvelut

2021-2022

2020-2021

2019-2020

2018-2019

2017-2018

Kilpakiekko

U15 Akatemia

Naiset

Nuoret

Juniorit

Tyttökiekko

Tytöt

Eezy-liiga NHL

Eezy-liiga AHL

Kiekkokoulu

Maalivahtiakatemia

Maalivahdit

Urheiluakatemia

Muut joukkueet

Viimeisimmät ottelut

Tapahtumakalenteri

Tulevat tapahtumat

Joukkue

Toimihenkilöt